Ähtäri vanasõnad

Allikas: Vikitsitaadid
Jump to navigation Jump to search

Ähtäri on Soome linn Lõuna-Pohjanmaa maakonnas.

   Aina meillä veistetään, vaikka ei oo piilussa varttakaan.
   Akanotto tullee kun yö päälle.
   Akka on kohtu, akka on hauta.
   Akkaa ei ota kun tenavan hulluuessa tai vanhuuen höperyyessä.
   Alastaipaleella assuu villi ja sivistymätön kansa, sano Matti.
   Antaa kun maalima antaa eikä niin kun köyhä isä pojalleen.
   Antaa olla akan järvessä, kun ihte on sinne menny.
   Ei hullu hyvvää tunne eikä sika suolasta kaalta.
   Ei muoto murkinaks kelepaa.
   Ei ne oo Jussi sinua varten, ne on pastoria varten, sano emäntä sokeripihtiä.
   Ei niin pieniä pitoja, ettei oo kuokkavieraita.
   Ei oo elämää, jos ei oo kovvaa.
   Ei pijä laulaa ennen kun rangat on reessä.
   Ei rohveetta omalla maalla mittään maksa.
   Ei se oo tiellä, joka on kynnyksellä.
   Ei siitä oo jumalaksi, jonka perse haisee.
   Ei sikkaan kun sukkuun.
   Ei sirpin kahinassa ennää näläkään kuole.
   Ei sitä päälle kylykiensä syö.
   Ei sitä tiiä, mikä sika porsaasta tullee.
   Ei taloa tuloilla tehä, mutta taijolla.
   Ei täin koivista kintaita tehä.
   Ei vaivasen elloon palijo tarvita.
   Ei veli, veli, mutta suoveri.
   Eihän sitä tiijä, missä puskassa se Jumala vihtaa vääntää.
   Eikö ottanu kieleen kippeetä, kun niin valehtelit.
   Elä huuva, pijä suutas muuten auki.
   Elä huuvva, pane poikas sanomaan.
   Elä ihimettele, vaikka mitä näät.
   Elä irvi ihimisille, kyllä sinunkin sukus tiettään.
   Elä karhua vihtalla lyö.
   Emännätön talo on kun aijaton pelto.
   En minä ristus muista, oliko se kesä vai talavi, mutta suksilla mentiin.
   En oo kirkonkippee enkä jumalansanan vaivane.
   En tunne enkä viihti kysyä.
   Enhän minä ollu nuuka poika, hautasin isän nahkoneen.
   Esityslista on littonen kun meijeritili.
   Haihtu kun Ilives-Antti kurkiparvesta.
   Haiku nousee kun Leku-Antin kantapäästä.
   Haisee kun Kauhava kirkkomaa.
   Harvoin vuohta kehutaan, miniää ei millonkaan.
   Helepompi on hallita yks hullu kun yheksä.
   Herrat sen paremmin tietää, jotka ossaa lukkee ja kirijottaa.
   Hevosella vain eikä millään hakavasikalla.
   Hevossontakin hyvvää ois, jos sen voissa paistas.
   Hieno käytös kun Tervasniemen lehemällä.
   Hiljaa kun äimät käävässä.
   Huh, huh, kun on hussakkaa, ettei nää kustakkaa.
   Hullu ei huomaa, viisas ei puhu mittää.
   Hullu kehhuu hummaasa, mielipuoli muijaasa.
   Huono talo se on, joka ei kahta laiskaa elätä.
   Hyppää kun paarman piikki perseessä.
   Hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen.
   Hämmeestä hevosta, Pohojanmaalta akkaa.
   Ihimisenä on hyvä olla.
   Ihtestään hyvä pappi saarnaa.
   Ilimat pyssyy entisellään, jos ei muutu.
   Istukaa, ei hetikään niin pieretä.
   Istutaan Jussilan juhulaa.
   Jo oli kirkko täynnä, kun ei pappi mahtunu.
   Joka ainoasa antaa, se ihtesä hävittää.
   Joka pian uskoo, se pian narrataan.
   Jolla ei oo riihinuttua, sillä ei oo kirkkotakkia.
   Jolle ei rukkiinen pieru kelepaa, antakoon mennä sivu.
   Jollei siat syö, niin kyllä soinilaiset syö.
   Jollen mää Ähtäristä akkaa saa, niin mää mennä töpötän Töysään.
   Jopa nyt ollaan joutavassa, kun on soinilainen soutamassa.
   Jos et kahto ettees, kahto taakses.
   Jäiksi jänkä luotehella, vaikka keskellä kesäsyäntä.
   Jälestä ei jätetä, mutta eellä pian petetään.
   Kaheksalta se on ihtellisen maatapanoaika.
   Kaiken varalta kun vanahallapiijalla tissit.
   Kaikilla on kallaa, leipää, mutta harvolla hyvät hevoset.
   Kaikki ei mahu keskelle kyllää eikä kirkon juurelle.
   Kaikki se syyvvään, sano Hermanni mettiäispessää.
   Kaikkiruokanen se on köyhän lapsi.
   Katos kun voi lämpösen leivän päältä.
   Ken ei kule etteenpäin, jää jäläkeen.
   Kesällä ei kerkiä, talavella ei tarkene, syksyllä on suuret tuulet ja kevväällä palijo vettä.
   Kiertää kun piru köyhän sielua.
   Kiistellen kissat poikia tekkee.
   Kippeetä jalakaakos hevonen ontuu.
   Kissat ja naiset voittaa altapäin.
   Kiukkunen kun pikiöljyäijä.
   Kolome hyvvää launantaina: puuro, sauna ja likat.
   Komiasti vaikka kelekalla.
   Kontti se pyssyy kongollaan, mutta laukku se laskee luttuun.
   Kosittu mies on kun järsitty juusto.
   Kova kun kirveen silimä.
   Kulluu päivä pilivessäkin ja mennee aika akattakin.
   Kulukee kun surua sukassa.
   Kumma reki, sano piru, kun äkkeen näki.
   Kun ei kala syö, niin matonen säästyy.
   Kun ei oo pärreitä, niin akat on ärreitä.
   Kun ihte keittää, saa yksin syyä.
   Kun ihte kysyy ja ihte vastaa, ei tuu mittään jäläkipuhheita.
   Kun kuulet olevan miehen Ähtäristä, elä lähe kyytiin, sano Viita-Antti Isontalon Antille.
   Kun on kerran joulu, niin paistappas akka toinenkin silakka.
   Kun on poliisi ja lautamies matkassa, on piru kolomantena.
   Kun sormi ryvöttyy paskaan, niin menköön koko nyrkki.
   Kun tullee joulu, niin saahaan läskit, läskit, läskit.
   Kuoltuna koira tapansa jättää.
   Kyllä aika tavaran kaupihtee, sano Keuruun tyttö, kun 30 vuotta täytti.
   Kyllä hauskalta pian varat loppuu.
   Kyllä hiihtävä hikesä saa ja riihenpuija lämpösesä.
   Kyllä kaks yhen voittaa, sano sontiainen, kun aidasseiväspariin lensi.
   Kyllä kunta köyhäsä elättää.
   Kyllä maaliman tahko tassaa.
   Kyllä minä tiijän kuka saa, kyllä Liisa saa.
   Kyllä nyt jouvuit joutavan kelekkaan.
   Kyllä on niskat kankeet kun keväisellä pässillä.
   Kyllä piru kerrata ossaa, kun se saa säätkin määrätä.
   Kyllä piru perillisiä löytää, kun vaan henki lähtee.
   Kyllä rakkaus on raatoo.
   Kyllä se on rummaa, kun ruumis luuraa.
   Kyllä se vielä viisi sikkaa syö.
   Kyllä sen kärsii, mitä kärpänen järsii.
   Kyllä sukka suuta antaa.
   Kyllä täällä on läänijä kun Lapuan likan sängyssä.
   Kylläpä se nyt kivestää.
   Kyllästyy sitä ajan mittaan mustikkasoppaankin.
   Kylymä järki se on, joka maalimaa hallihtee.
   Kysy mutkalta, kyllä väärä vastaa.
   Kärryn tärinästä sen kuulee, koska kätilöö viijään.
   Käskemätä hyvä lapsi nenäsä niistää.
   Laiskan kiire lauvantaina.
   Lapsia niin narrataan, että konttiäijä tullee.
   Laskiaissa syyvvään, mitä joululta jää: siansorkat ja pää.
   Liirun, laarun ne on liemiruuat, puuro se on joka vattan vinnaa.
   Liisa on jalo laite, sano Hiipun-Niku akkaasa.
   Liki luuta liha parasta.
   Luettaessa laki kovinta on.
   Luu jää valihtijan kouraan.
   Luusta, lihasta, nahasta ja vähän röönää välissä.
   Lyhy ja levvee kun laskiainen.
   Maaliskuu maan näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää.
   Mahtua pittää, kun on kerran vihitty.
   Makkaa niin, että sammalet päälle kasvaa.
   Matti puottaa kuuman kiven avantoon.
   Mene järveen tallukoitas kuivaamaan.
   Mennee niin, että napavillat töyssyy.
   Mennee se päivä pilivessäkin.
   Mielin kielin hullun kanssa.
   Mies miestä ja piru suurta kivvee vastaan.
   Mikä korree, kaulakin pitkä kun kurella.
   Milläs täi rykkii, kun ei oo ränkiluita.
   Minä en oo mikkään kuppariämmän poika, kun mammani ossaa pryykätäkin.
   Minä en ookkaan hätävuojen lapsia.
   Mitä maksaa masinakyyti Kivijärven Kinnulaan, kysy Kustaa Jöllee Ostolan asemalla.
   Mitä pyhänä tienaa, sen piru maanantaina korjaa.
   Mitä tylysempi hammas, sen väljempi perse.
   Mitä vanahempi pukki, sitä kovempi sarvi.
   Mitäpäs tapellaan, kun ei oo viinaakaan.
   Mitäs köyhä pieree, kun ei oo mitä nielee.
   Monena ihimine elläissään, koiran paska kuollessaan.
   Myöhästy kun rämäläiset vihiltä.
   Mälli kun torpan tunkio.
   Narraa mua, minoon Nurmosta.
   Niin mehtä vastaa kun sinne huuvvetaan.
   Niin minä lykkäsin kun ryöväri kekäleellä.
   Niin näkkyy, sano sokkee, kun putos keskelle jokkee.
   Niin se mennee kun paska vitun sivu.
   Nuorilla hurjuutta, vanhoilla kurjuutta.
   Nyt lapset ylös, huomenna on niutun nauttu, sitten on nautun nauttu, sitten vasta oikea juhulan auttu.
   Nyt on piru merrassa ja toinen nielussa.
   Nyt se alakaa se muorin pesu.
   Näkemiin, sano kaks sokkeeta.
   Nättinä on hyvä olla, mutta on vaikee siks päästä.
   Ohoran lako naurattaa.
   Ollaan vaan, kun Raatikka-Taneli taivaassa.
   Omaasa lempokin nuolee.
   On kun soipa mehto.
   On sen verran rahhaa, ettei koirat kintulle kuse.
   On syöny häpysä pienenä voileivässä.
   Onhan olemassa niin kun Lehtimäki ja Soini, Töysän kiusalla.
   Opiksi se on kylymä kylypy koiralle.
   Orriilla sinne meette, mutta tammalla takasi tuutte.
   Ovi auki tai kihilat pois.
   Ovi auki tai tulen raamit kaulassa!
   Paavali pyryperse.
   Palijo iso painaa.
   Paras tapa tappelussa: se lyö, ken kerkiää.
   Paree myöhään kun ei millonkaan, sano akka, kun jästin leivän perässä uuniin heitti.
   Paree ventovieras kun huono sukulainen.
   Parraton pusu on kun kermaton kahavi.
   Paska lentää, kun varpusparvi, sano mies, kun ruikulla oli.
   Paskaanen kun töysäläisen lusikka.
   Pauhaaja talossa tarvitaan.
   Pese silimäs ja kampaa pääs, nii outoki tuntee ihimiseks.
   Pettuleili pakkaa sääriin.
   Pieni vale puhheen kaunistaa.
   Pieniä haavoja ja köyhiä sukulaisia ei pijä ylenkahtoo.
   Pijä möly mahassas, Jumala luulee lehemäksi ja kasvattaa hännän takapuoleen.
   Piru on hyvä taijemaalari.
   Pistä vain totena liiviis.
   Pitkiä sääriä ei tarvita kun tuohimehtässä.
   Pohjaton kun papin pussi.
   Pois meiltä kituelämä.
   Polttaen tavarastaan pääsee.
   Pompippas vielä, sano akka kun kirpun suuhunsa pisti.
   Puhheet on kun miehellä ja työt mahtus nuuskatoosaan.
   Puhhuu mitä sylyki suuhun tuo ja vesi kielelle viruttaa.
   Puhhuu ulukopuolelta hampaijen.
   Puhu vertaistes kanssa, kissien ja koirien.
   Purreeko mahhaas vai mikä vaivaa?
   Pystytuuli kun taka-Topin viinatehtaalla.
   Pyyvä ihte ihtelles taikinaa!
   Päivän on vaikka aijan vihtaksena.
   Päältä syöneen näkkee.
   Reikä on elävä, se kasvaa.
   Reikä rengin perseessä, piijalla on kaks.
   Renkiä ja vanahaa tammaa ei tuu surko.
   Rohkee ruokasa hakkee, ujo näläkää näkkee.
   Ruis se on parasta mehtän rehusta.
   Ruumissaarnassa hyvät työt muistetaan.
   Ryyppy tekkee miehen toiseks, ja toinenkin mies tahtoo ryypyn.
   Saahakseen susi uluvoo.
   Saisinkohan minä kapan sellasia, sano rouva, kun munakauppaan meni.
   Saivareen täi paskantaa.
   Sama se on mennee Kuopioon eli Iisalmeen, kun siellä on katulyhty kummassakin.
   Sama se on saunalle, vaikka riihi pallaa.
   Savolainen pulloposki syö puuron leivän kanssa.
   Se ei tiijä enempää kun sika hoppeelusikasta.
   Se friskaa vanahaa roppaa, sano vanahat piiat, kun vanahaa tammaa oriin luona käyttivät.
   Se kulukee valeen kengissä.
   Se oli niin pitkä vales kun teiltä tänne.
   Se on haaleeta kun lesken rakkaus.
   Se on huono lintu, joka ei jaksa höyheniään kantaa.
   Se on lujassa kun perisynti.
   Se pittääkin tapahtua ja äkkiä, ennen kun lapsi riehaantuu, sano akka vihillä.
   Se tapahtuu ussein, että vasikasta lehemä tullee.
   Selevähän se on, päissäänhän se on.
   Siinäpähän mennee kalijan turvin, kun ei oo viinaakaan.
   Siitäpä piru sai hyvän rekinahan.
   Sika söi evväät.
   Sikakin tuntee ruokkijansa, mutta ei häjy ihimine.
   Silloin on köyhäkin rikas, kun maha on täysi.
   Sinusta ei huoli kukkaan, eikä minusta huoli kukkaan, niin eikö me mennä yhteen.
   Sinäkö oot viisain isäs lapsista vai se, joka räkäkirnuun kuoli?
   Sisuaan ei piä kaottaa ennen kaheksaakymmentä vuotta.
   Sisulla sekkaan, sano Lapuan poika.
   Summanmutikassa kun karstulaiset Amerikkaan.
   Suu kun seihtemän leivän uuni.
   Suu söis ja vatta vetäs, vaan nuo rentturääppänät reppeevät.
   Syö kun käki elättäjäsä.
   Syö paskaa, kun ei rukkiinen leipä kelepaa!
   Syö, syö, syksyllä tapetaan.
   Syöneen hyvä, säästäneen parempi.
   Syöty ei tuu takasi.
   Taivaassa tavataan, sano rovasti, mutta eri paikassa, sano pastori.
   Tapellen kissa poikia tekkee.
   Tappaa et tohi ja tiineeks et saa.
   Tavaraa saatas, kalua naitas, mutta mitä hautaan viijään.
   Tekkee lähtöö kun Mäkiset Ruohtiin.
   Terävä kun maon kieli.
   Tiet on kun matteen nahka.
   Tietää vähän enemmän kun mitä nenästä suuhun tippuu.
   Toruva akka on tekevä.
   Tosi on, jos ei toisin oo.
   Totinen kun pukki tuomiolla.
   Tuli pahimmoiksi juuri kun sujen suuhun.
   Tullee omillaan toimeen kun Rantasen kerijäläiset.
   Tunnetkos kouran voimia, sano närpiöläinen silakalle.
   Tuommoseen ihimiseen ei aika mies viihti paskasta varvastaan pyhkiä.
   Turha nuukuus ja pieni varkaus ei auta kettään.
   Tyhjä kun käen pesä.
   Tyhyjä ei paukaha.
   Tyhymyyttään lapset paskaa syö.
   Tyrtty kun Moksun piiat kyrpään.
   Tyynessä lahessa ne kalat kuttee.
   Työmiehen pittää hiota ja haista.
   Työmiehen pittää syyvvä, että riskisti pierettää.
   Töysässä ei puhuta kun kolome sannaa viikossa.
   Urakkatyö ja päiväpalakka.
   Uskosa kutakin auttakoon.
   Uutuuven kankee kun entisen miehen akka.
   Vaihtelu virkistää ja naisväkkee varsinkin.
   Valakeus nauraa pimmeyven töille.
   Vanahaa poikaa ei pane pakkanenkaan.
   Varas luulee veljekseen, huora sisarekseen.
   Varas varkaan varasti, piru petti perkeleen.
   Veellä on notkea selekä.
   Vellillä ei jaksa kun veräjälle, puurolla jaksaa puoliväliin ja perunoila päähän asti.
   Vesi on paskan lääke.
   Vielä siitä kiireempikin tullee.
   Viina se viisaankin villihtee.
   Virkani puolesta henkeni haisee.
   Voi Aatamin saparo.
   Voi hapanlohko.
   Voi ihmistä vällyt päässä ja siltikin pää jäässä.
   Voi riemurasian peittoo, sano muori punasta esiliinaa.
   Voi sielun rieska, kun sais tapella kirkossa ja purra pappia!
   Voi sitä elämää, jossa on monta emäntää.
   Vällyt pallaa, sanottiin kun rutjat palo.
   Yhtä luuta kun sujen selekä.
   Ähtäriläinen mennee saunaan ja pannee vihan lihan välliin.
   Ähtäriläiset on laittanu kaikki omasuutesa kenkiin.
   Älä lähe sontiaisen perrään, se vie sontakassaan.
   Älä niin pitkään kahto, että reikä tullee.
   Ärree kun kerijäläinen pakkasella.