Tuija Kuha

Allikas: Vikitsitaadid
Mine navigeerimisribale Mine otsikasti
Artiklit tuleb tõlkida ja kohandada!

Tuija Kuha (sündinud 1968 Ähtäris, Soomes) on soome luuletaja.

  • Hoi raavas metsän mies! / Itse raivaat lumeen ties. / Sivakoinnin tahtiin / riennät riistan jahtiin. / Päästät perheen pälkähästä, / nälän nieluun nääntymästä. // Hei urheaa urosta! / Hauen kiskot purosta. / Tarkkaan tähtäät hirveen, / mesikämmen kohtaa kirveen. / Et mainettasi haalista, / kun kotiin kannat saalista. // Hui hai heimo urbaani! / Mahtavampi meidän klaani. / Kulkunne on kankeaa / ja umpihankeen lankeaa. / Ei meitä pakkanen voi estää, / hurjat hemmot huurteen kestää. (Muru ja Puru, 2017)
  • Kilpailijani pesästä työnnän, / tämän aivan auliisti myönnän. / Tylyistä teoista näistä / syytän taustaani rikkinäistä. / En nähnyt emoa, en isää / en sisaruksiani lisää: / synnyimme tosin samaan kesään / mutta jokainen meistä eri pesään. // Vaan turhaa on tätä miettiä, / mehän seuraamme luontaista viettiä. / Ei siivekäs tarvitse juuria, / ei sukujuhlia suuria. // Nyt vilkkaat, värikkäät lintuhoukat / alati kuskaavat ravintoa. / Ne tuovat mehevät, karvaiset toukat, / uurastavat uhkuen intoa. / Heitä kiitän ylläpidosta. / Aion vaalia tätä sidosta: / leppälintujen kololoukkoon / pienten sinisten munien joukkoon / ilmaantuu vastakin munia käen / huollettavaksi palvelusväen. (Muru ja Puru)
  • Muuan lapintiira Ivalosta / yli kaiken piti valosta. / Se maailman kiersi / kun kaamos hiersi: / löysi auringon pingviinin talosta. (Muru ja Puru)
  • Nyt taakse tahdon jättää planeettamme ahtaan, / maille avarammille rakkaimpani rahtaan. / Noustaan alukseemme, on aika lähteä! / Kierii lieriömme kohti uutta tähteä. // Hei, mars matkaan! / Tuolla jossakin on maa, / tilaa yllin kyllin, oma rauha asustaa. // Oiva omenaattori tulkkaa oudot kielet, / tunnistamaan auttaa myös muukalaisten mielet. / Ei liikaa korostaa voi vahvaa perustaa: / nyt kunnialla voimme Marsii edustaa. // Hei, marsipaani! / Sitä paljon pakataan. / Matkaevään mahdilla jaksamme mitä vaan! // Hopeisin kyljin uimme halki avaruuden. / Vie meri murikoiden luokse kodin uuden. / Vaan vuosimiljardi – se kaipuun pahentaa, / ei tähdenlennon selkään voi pesää rakentaa! // Oi Marsun kääntöpiiri! / Mistä löydän kaltaisen / siniruohon, punataivaan ja meren keltaisen? // Ymmällämme käymme tähtipolun vartta, / ei koskaan ajan tasalla pysy tämä kartta. / Eksymmekö tiellä, etsimmekö suotta, / kun viive päivitysten on miljoonakin vuotta? // Hei, mars matkaan! / Älä huoli kultasein: / marsipaanimuruista tien kotiin meille tein! (Muru ja Puru)
  • On otus, jota mielellään ei polullansa kohtaa. / Se Kuukyy on, ja silmät sillä häijyyttänsä hohtaa. / Tuo matelija kademieli, lipevä on haarakieli, / lupaa kuun ja tähdet, jos juoniin sen sä lähdet. // Se keksii keinot, löytää syyn / kuolettavaan syleilyyn. // Oi Muru, minkä surun voi lumiturkkiin tuottaa, / jos myrkkykielen houkutuksiin sokeasti luottaa! (Muru ja Puru)
  • Ota oppi, murkku nuori, / kuinka nousee neulasvuori. / Nouki neuvo, murkku laiskin, / miksi töitä päivät paiskin! // Ken tämän toimen halventaa / ei koskaan kestä talven taa: / kupsahtaapi kylmään huuraan / pilkkaaja tuo puuhan uuraan. // Kautta kaiken vaivan, valveen / valmiiksi saan pesän talveen. / Korren korren perään kannan / poikki rannan kuuman sannan. // Tämän tietää timmi tiimi, / jalka nousee, rimmaa riimi: / yhteistyö on vahvin liima, / tiivis koti, poissa viima! (Muru ja Puru)
  • Sapettaa jo vanhaa mäyrää! / käytittekö mittaa käyrää / kun seinät päälle kaatuvat / ja majat maahan maatuvat? / ilma tuskin kiertää, / pöly keuhkot hiertää. // Ei välitetä tutkia / vuotavia putkia / eikä löydy halua / tarkastella valua. / Kosteus ajan oloon / tunkee joka koloon. // Oi kallis homehima! / Mihin laski laadun rima? / Kun rahansa saa saatua, / voi myyjäkin jo paatua. / Voi hyvät veljet, minkä pelin / sopivatkaan meistä selin! (Muru ja Puru)
  • Suokaa anteeksi asuni kurja! / Näyttäydyn aniharvoin / näin surkein sinikarvoin. / Tähän ajoi pelko hurja: / minne katosivat serkut, / joille maistuivat herkut? / Kuppini nuolin nousevin huolin. / En tahtonut komeaksi kasvaa, / en tuuheaa turkkia, paksua rasvaa. // Vapaus oli valinta, / vaan tilanne on outo: / ei aavistusta alinta, / kuinka käy ravinnon nouto. / Mikä nitistäisi nälän? / Järsisinkö jäkälän? // Onnekseni teidät tapaan / tällä tiellä elon vapaan, / oi neuvokaa Reporankaa arkaa / joka henkensä edestä karkaa! (Muru ja Puru)