Aleksis Kivi

Aleksis Kivi (kodanikunimega Alexis Stenvall; 10. oktoober 1834, Uusimaa, Nurmijärvi kihelkond – 31. detsember 1872 Tuusula) oli soome kirjanik.

• Aapo: "Ah, niin nuori ja niin paatunut!"

• Aapo: "Missä on järkes?" Juhani: "Tässä visapäisessä halossa; katsos, nytpä se hiiskuu sanasen".

• Aapo: "Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven".

• Aapo: "Sillä rakkauden liekin virittää taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutyttö rakastuu kuninkaaseen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti. Niin lentelee täällä ristiin rastiin rakkauden henki, ja sinä et tiedä, kusta hän tulee".

• Aapo: ... "Tukkas seisoo pystyssä kuin takkuheinä'. Juhani: 'Anna seistä, anna seistä; se on juuri se tavallinen ja oikea jussin-tukka".

• Anteeksi, anteeksi, kunnes ohdake ja rikkaruoho voittaa nisun.

• Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla pieninä piimäpartaisina piehtaroitselimme.

• Elämä, nuoren miehen elämä on juuri niinkuin kaikuva, kohiseva nummi.

• En taivasta / Mä tahdo, en yötä Gehennan.

• Fuchs. "Me olemme siis ..." Gilbert. "Keskellä leukoja sen suuren traakin; se kohta meidät nielee mahaansa, täys laava-virtaa, joka kuumuudesta rymisee".

• Tutki parhaita kirjailijoita siten avartaaksesi mielikuvituksesi piiriä.

• Onhan minulla nyt edes se, joka paitani pesee.

• Eero. "Juho, miksi irvistät ja väännät silmiäs kuin härkä penkissä?"

• Ennen nyrkki pystyssä ja suu mytyssä himojamme vastaan sotaa käytiin, ja rautaa kasvoi miehen mieleen, mutta tällä suvulla ei ole tahdon voimaa, vaan tanssii se halujensa pillin mukaan.

• Esko: "Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön, ja kohoon korkeuksiin ylös."

• Hiljaisuus on kuoleman heimoa.

• Häntä katsahdellen matkan päästä / Uneksuen seison mä, / Autuaaksi tuntuu tämä hetki, / Tuskalliseks tuntuu se; / Povi polttaa, aatos harhaileevi, / Hämäryys ja valo vaihtelee."

• Ihminen on poiskadonnut lammas. Mutta yksi naukki, hyvä kanttoori, ei tee pahaa, vaan antaapa meille uusia voimia.

• Ja te tiedätte, mikä kruunun kone meitä vartoo.

• Ja torvi soi, / Ja trumpu pauhaa, / Ja kumisee kultanen kangas, / Kosk' Tuonelan enkeli niittää.

• Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi.

• Jaa, kaiketi ehdit sinä korkean ijän, minä tiedän sen, sillä ensimmäinen sana, jonka lasna ulos suustasi sopersit, oli "leipää".

• Jaa, kanttoori; ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maata mainittu asia.

• Jos se ilkeä saatana, joka käy ja nuuskii ympärillämme aina tuomiopäivään asti, jos hän, sanon minä, niin riiviöön mun saattais, että sokeudessani toista naista suutelisin, niin lyö mua vast' kuonoa, lyö mua vast' kuonoa, Kreeta, että hampaat kidassani kalisevat.

Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja. Otava, 1989