Hollola vanasõnad

Allikas: Vikitsitaadid
Jump to navigation Jump to search

Hollola ehk Hollola kirikuküla (Kirkonkylä ehk Hollolan kirkonkylä) on küla Soomes Päijät-Häme maakonnas Vesijärvi ääres, Hollola valla endine keskus.

   Aatelisill om musta persläpi.
   Ahhas, sano Asikkalan akka ku hautaal laskettii.
   Aika poika, aika paikast kotosin Kärköläst.
   Ajaa ku hollolaim markkinoil.
   Ajat kuluu arvelles, päivät pietä kiennelles.
   Anna hirmullev viis penniä, ettei aina ruinaa.
   Anteiks maalaisuutein, olen enskertaa kaupunkis.
   Arka mies ei saak kaunist vaimoa.
   Asikkalan tallukkajalat, Hollola hevoshuijarit, Nastolar ruumiivvarkaat, Sysmän takatuupparit, Jämpsän tervapersiät, Länkelmäjen siallypsäjät.
   Ei aikaiv vieras kauvav viivy.
   Ei hyttösel laulu taivaasien kuulu.
   Ei hyviä syöläp persien täylelt.
   Ei häräl pitkällem mennä, sano Orimattilam miäs.
   Ei itku häissä auta eikä parku pahos päivis.
   Ei käy, muuton kävis, sanottiim pankis.
   Ei meillä napil pelata eikä tupel tapella.
   Ei meillä runttuja rukoillak kum markal saa parempia.
   Ei meiläl likkoja niin naila, kirkolle ens!
   Ei mies merta syö, mut ei se tuulellakan elä.
   Ei mies nimell elä.
   Ei minus kuppaa pahempat o.
   Ei nälkähiist nukuta.
   Ei ol luulo tielov viertti.
   Ei os synti ollas savolai, mut se on iso häpeä.
   Ei ot toisillien sukua kun Aatamist ja Ievast.
   Ei pahakan yksin tappele.
   Ei piru kyytihevoistaan ensimmäiseks tapa.
   Ei puhuta ettei levijä.
   Ei raha tuulest tu.
   Ei rahall os sielua.
   Ei se saastuta, joka suusta ales menie vaan se, joka ulos tulie.
   Ei se sit varastannu, se otti itte.
   Ei se tartte häävi olla, joka toise haukkua osaa.
   Ei senkiän suu tuohest o.
   Ei sit kestäs pirukan kiljumati.
   Ei tie suku sure eikä siestä.
   Ei Turku ot tuvan takana eikä Saksa saunam porstuas.
   Ei tus, sano Turul likka, eikä rahallakan saa.
   Ei täs nyt tuttuus auta.
   Ei vatta om mikiäm pernakellar.
   Ei ves pala eikä noki valkene.
   Eihän se vanhakam mikiän saatana o.
   Eihän siin tarttek ku hyvät leuvat, kun toise haukkua osaa.
   Eihääj Jumala muuta luonnuk kun aikaa.
   Eihään sen Asikkalam miehem paatti vuola, vaan se vetiä velen sisiä.
   Eihääv varkaan surko tu.
   Ekkös sä höhlä hohla?
   Eletien ninkuv voilaa, ei ninkun tahlotaa.
   Em minä runttia rukoile, runtti minä olen ittekkii.
   En op paljokas vaikk olem persokas.
   En tiälän nii, sano Hollolal likka.
   Ensin asia tutkitaa, sittem miestä hutkitaa.
   Enstev veletiäl lakanat ja sittem piletiäl lystiä.
   Ero tul kur riaska!
   Harmaat vaattiet om pirum paraat vaattiet.
   Hartijat kum poikavariksel.
   Harvaksien ku herroja kirkos.
   Heikot ei kestäl liipanteis.
   Heittelie kuj Jumala kerjäläist.
   Henkäv välil! sano Iitim mies sulelle.
   Hevoihhan se oj joka juopoller rahaa tienaa.
   Hiljaa mi huoniessav vaikkei siin seiniäkän olis.
   Hjuva tulemas, Vääksy palamas, sano ryssä.
   Hoh hoikkaa, risat roikkaa, eij o aikaa että paikkaa.
   Hohtaa Hollolast pappilaa(n).
   Hoikka poika Hollolast, mut vetäkäis solmuu!
   Hollolallahtelainem paaluttaa sylämmensä.
   Hollolass o hopeakirkko, Asikkalas ailaskoppi.
   Hollolast ollaaj ja aikoin tullaa.
   Hotkit tuulta pitkän nenäs kans!
   Huanoa en syä enkä renkiä riijaa.
   Hukkaam män kur Rekolan kerjäläisel laulu.
   Huokaus tulie hyvissäkiv vaatteis, saatikka tälläsis.
   Huorra lasketaa huoniesie, varast ei valtakuntaanka.
   Hyviv vetiä, sano Hollolam miäs muijalle kun ol pulonnur rejest humalapäissiäj ja muija kelkal kotiav vei.
   Hyviä meilä huonotki.
   Hyvähän kuttuiss on kulkea.
   Hyväst nys sittej, josei nähläk kun nahkurin seinäs.
   Hyvästir rakas maalima, minä menen nyt taivaasie.
   Hyvät naip naapurist, pahat taipalien takaa.
   Hyvät päivät hyppii käsist pois.
   Häihim mänie joko häviöiksien taikka häpeiksie.
   Ihmiim päättiä, Jumala säätiä.
   Ilkomen alast kun Kurhilam mullikat.
   Iso talo ja ruokain koto.
   Istu ales ettei ilma pilainnu!
   Istutaan Nastolan istumiist.
   Itkiskiin kun sais alun.
   Ittestiäm paha lajil lukie.
   Ja sittem pannaan että pikkusej jää, sano Hollolam poika kun tappelun alotti.
   Jatkaa kuj Jaalam miäs hiivaa.
   Jempti kun mummur röijy.
   Jo ol leikki leiväst ja tuska tupakast.
   Jo rupes meilänlil likka tienaamaa.
   Joha heitti puukirviel vasten naamaa.
   Jok on ylpie, sen nälkä nylkie.
   Joka ei mieltäns pahota, ei se tapojaas paranna.
   Joka ottaa neulan, se ottaa naulanki.
   Joka ruokans hotkii, se muijaans potkii.
   Joka sikolätin elesthään tie Turkuun mänie.
   Joka toisellek kuoppaa kaivaa, ittes siihip pyllyää.
   Jokahiim pitie huolen omistaa, Jumala kaikist.
   Jos köyhä tiätäs voimans ja talompoika oikeutens, ei niit voittas kukaa.
   Jos mies o Hollolast, nin älä kävelep peräs!
   Joutaahaj jorista, sano Ahtialam muori kun kirnuum pier.
   Jualaj jouluna pitiä, syäläl lihaa laskiaisen.
   Jumalall on onnel lahjat, Luojal lykyn avaset.
   Jumalan sanast ja tolppatiästä ei piläk koskaan erota.
   Juonia ne om pitkät puhiet.
   Jutut kul lehmän ostajil.
   Juu-u sano jaa, muori se makaa yksiv vaa, sano Hollolam mies.
   Jäi kuj Jämpsän äijä taivaast.
   Järjestys ollap pitiä, sano Kemil lukkar kun kanampoikia piiskas.
   Jää kylät käymätij ja kyrsät syömäti.
   Kahta rinnan niinkuv vihil.
   Kaikkihaan Tuulokses rekiä osaa tehlä, emännätkiim pait se Koskelt tullu.
   Kaks ov vikaa voilla: joko se sulaa tai loppuu.
   Kallellaan kun Artjärven pitäjä.
   Kalut ovat märkiä ja liukkaita, sano Hollolan tyttö kun kadulla lätäkköön liukastui.
   Kaso mutta älä kose, sanoi evakkotyttö.
   Kauniithaan noon sammakonkiin nuijapiät.
   Kestiähän ne jäniksennahkaset rahkietkiv vaikka kymmenev vuotta, josei niit käytetä.
   Kielell on kaks lukkoa, huulet ja hampaat.
   Kierräm min, älä kiroa, sano kivi kyntäjää.
   Kihloss ollul likka on kul lämmitettyv velli.
   Kiiltää kul läkkituopim pohja.
   Kiinij ja kovasti, sano vallesmanni.
   Kirjota eles, vaikket rahaakal lähetä.
   Kolmel lämpymän antaa: sauna, viina ja pillu.
   Kolmettoist om pirun tusina.
   Komea kun kahlen talon emäntä.
   Konstit om monet, sano Noitalam muija kum pier ja potkas. (Paimela)
   Kontit selkiäj ja taas ressuttaan, sano Sysmäm poika kun tanssi alko.
   Kopeekast ruplaa kootaa.
   Koria talo, sano Hollolam poika kul linnaav viätii.
   Koron kans voileipä maasta nousie.
   Kotio om moni kuallu.
   Koto näkkyy, sano pohjalaispoika linnaa.
   Kuj Jumala henken ottaa, niin kyl piru perillisiä tuo.
   Kuluu se päivä pilvessäki.
   Kum pari menie naimisii, nim paholain tanssaa neljätoist paria rikki juorutessaa.
   Kun iittiläin irvistää, niiv valkealaist hirvittää.
   Kun nuoren kualie, jää kaunis ruumis.
   Kun sais, kun sais, mut hyvä kun näkieki.
   Kun sem pesie ja paikkaa, nin sil käy kirkos monta aikaa.
   Kun syä homeist leipiä, tulie hyvä laulunääni.
   Kun syö nir raukasie, ku heriä ni hiukasie.
   Kun tulis sota että toi roskakansa vähäv vähenis.
   Kun tuomi kukkii, nim pellava kylvetie.
   Kur rautanauloja syö, nin kettinkiä paskantaa.
   Kuulusa rikkaan kipu, muttei köyhän kuolemakaa.
   Kyl ruaka ja uni maittaa, mut tyä se on kun tervaa.
   Kyl se pitie, sano Lammil likka kun ol kerran kuultettu.
   Kyl viina hyviä olis kun sais vaa.
   Kylhäm muori muanastaa hualem pitiä.
   Kylhäm puolir ryynistä hiljallensav velliä syö vaikka koko päivän, sano Kärköläm mies.
   Kylhäv vanha voi, jos se viittii.
   Kyll Iitiss on sentään nätei likoi kur röijyn napei, mut tääll om paljait juntei.
   Kyll on täs maalimas marssimiist, sukis ja tallukois parsimiist.
   Kylmä kur ryssä helvetti.
   Kylät on käytyj ja kyrsät syöty ja kannikkaat kotiat tuotu.
   Kyttää kur ryssä vittua.
   Kälet kun kätilön kälet.
   Kärsik, kärsik, kirkkaammar ruunun saat!
   Käy täylest kuv vierä raha markkinoil.
   Köyhie on oltu, kun om persekkin kahlest kappaliest.
   Köyhyys ei tu yksiniä.
   Köyhäm pitiä ollan nöyti.
   Köyhän ylpeys ei mitiäm maksa.
   Laiskan kiiriet lauvantaina.
   Laps se on saivarellaki.
   Laulaa kun onkmatoi.
   Lauvantak-ilta ja poikamies.
   Leikki siasas saakuov vaikka sika nenäv veis.
   Leikiss on totta takana.
   Liikaa komeutta, että työmiehell on kaks paitaa.
   Likat voi hyvij ja vatta kasvaa.
   Lisie tulie kum pyytiä.
   Luonto voittaa viisaule.
   Luussa laihav voima o.
   Lyhkäset ov valiej jälet.
   Läks kum palkan saannu.
   Läpi, sano liäkär, toinen, sano tohtuor.
   Maa kasvaa maatessaki.
   Maatej ja maha vierie, käs poviej ja loikkar lovien.
   Matij jalka mem poikki, kun saarnatuolist tänäim putos.
   Meill oj ja meiltä annetaa.
   Meill on aina läski ja voi pöyläs ja paras kahvi, sano Nastolam mies kun nenääs niisti.
   Meill ov vehkeit jos ov velkaaki.
   Mem makeisiin kum mansikat.
   Meniehän se näin työläisperhies.
   Menim minä kerram Porii, pantiim pärekkorii, velettiim pitkin torii ja perses sano horil lorii.
   Metkusak kullai, sano Iitil likka kun uunilt putos.
   Miehen om maalima, Jumala venettä viep.
   Mikskäs paska punniten tulie.
   Mikäs sen koreampat kum pitsimyssy lapsem piessä.
   Minkä virta vie sen koski tuo.
   Minä olen siit maasta kotosi, missä sika nahkonien syäliäj ja nurkat ulospäi hakataa.
   Minull on niim paljo rahaa kun tehtyä pahaa.
   Minä olenkiin kotosin Kärköläst enkä Arkalast.
   Minä olin kerran seittemäv vuotta selälläir renkinä äiteiv vanhas kolos, sano Asikkalam poika.
   Missiän ei puhutan niin selviä suamia ku Hollolas ja Hollolal Lahles. Siäl ei viännetä eikä kiännetä, siäl sanotaan et siärystin.
   Mitä useamp kokki, sit vetelämp velli.
   Mitäs siat kirkos tekie, eihän siel ok kaukaloitakaa.
   Mitäs sinä tielät, joka Sysmäst olet ja sem mitättömän akam poika.
   Mitäs täst Nastolan istumiisest, koitetaan sit Orimattilam makaamist.
   Monta om mutkaa matkas, monta Mattia maantien ojas.
   Muijaa ja kissaa pitiä aina piiskata: jos ne ei ot tehnyp pahaa, niim pijaan tekie.
   Mänie takaperin kur rapu.
   Nakkelie kum piru kerjäläist.
   Nastolaim mänie ja pölkiä männessiä.
   Nauriivvarast ei hirtetä.
   Nenä kuv virstan tolppa.
   Nenäkij juoksie kur Ritola vaikkei saap palkintoa.
   Niihhän ne rikkaat röhkii.
   Niihän se loppu että lopsahti.
   Niir rikkaat ajaa, että akselit palaa.
   Niit om paljon sellassia miehiä ettei ok kun seipiänala maata kuokittavana.
   Niit om parittain kuv Viialam piruja.
   Noi on niit lainiel loiskimie, sano Mikkolav vaari kuv Veskansam miehiä kirkollet tul. (Korpikylä)
   Noin sem pitäs soiman, sano Lammim muija kun kirnuum pier.
   Nuarkiv voi kualtam mut vanhan täytyy.
   Nuoren nahka venyy.
   Nuorena raataa, vanhana voivottaa.
   Nyhhää minä jouten olen, sano Kahma kum muijan sai.
   Nym männiäm maatej ja laitetaav vatta sylii.
   Nyp pannaan selät yhtiej ja ruvetaan ulvomaa.
   Nys se alkaa, sano suutar nälkää.
   Nyt ei autar rukous eikä kirous.
   Nyt on oksat pois ranskampullist!
   Nyt otti olkileipä ja kaunakaakku.
   Nythäm mull ol hyvä hevoi.
   Näkiehän sen että soon Asikkalast, kun nenäkin or räjäs.
   Näkönä kur Rekola kirkos.
   Nälkä kun sulel jouluaamuna.
   Nätei tytöi ku kliivi knapei, sano Turum miäs.
   Näytän nyj Jumalallek kantapäitäs!
   Ohaam makkarassakiin kaks päätä, toinem pää ja toinem pää.
   Ohal lupa leikkiä puhua, vaan ei pakko viisastella.
   Oho! o hämäläisen anteiks pyyntö ja sian espuhe.
   Oikies olet pallinaama.
   Ol se nyj Jumalal lykky ettei myö palettu, sano Sairakkalam muijat kum pyykkitiinu kaatu. (Tennilä)
   Olekkos kuullu uusia, että mettäs kasvaa kuusia?
   Olenkos minä sama muija kun äskön kävin, sano Asikkalam muija kun toisest ovest samaan kauppaan tul uulestaa.
   Olet kum mikä mettän elävä.
   Olis aina suvi ja sunnuntai eikä koskaan talvi ja maanantai.
   Olis viikko pyhiä ja tynnyr voita.
   Om meil noit astioit, sano Hollolam muija kun sahtia kessiin kaato.
   On ikävää kum mustalaisel kirkos.
   On kaikkiruokain kun torakka.
   On kovaa kum Paimilam miehen särvin.
   On ku haulankaivajalt karannu.
   On kul lammilaist risuaitaa.
   On kum puusta pulonnuj ja vähä pölästynny.
   On kun ukkoser repimä piruraato.
   On niin iso maha, ettei tavarataan nie.
   On niin kiiru ettei joulam mitien tekemiä.
   On niin käyrä kun sian kirkkotie.
   On niin nätti, että sit kattelie vaikka viis päiviä syömätä.
   On olevannaan niinkur roska maalimas.
   On niin sekasin kun Akum maha.
   On o nyt on tyähalut muuttunnur ruokahaluks.
   Onks se likka päreeppuuta?
   Onks se myyrä? sano Orimattilam miäs hevoist.
   Onneshaan se on kun Kastarim pojav varpusem pesäl löytö.
   Onni miehen tyyrmanni.
   Orava hyppiä puusta puuhu, haukko lentiä suusta suuhu.
   Orimattilan onnettomat rämppäkellol lyöjät, pukin tappajat, muijav vahtajat, ohran siemenen syöjät.
   Otan nuuskaa ja aivasta, niim piäset siitäkiv vaivast!
   Ov väkeä ku helluntai-epistolas.
   Paha tie ja laiska hevoi.
   Pahan ämmäv vie halla leivät uunistakii.
   Pantu oh, sano pastuor kul likkaa ripillek kirjotti.
   Parei pienkim perna kun tyhjä vat.
   Parei vanham parran alla kun nuorev vallan alla.
   Paremp on olla hyväm miehe huorana ku huonom miehem muijana.
   Paremp rahatoin kun neuvvotoi.
   Passaa kun sormi perseisii.
   Pennihäm markan kivijalka o.
   Piijan nauru ja akan laulu ei tiälä hyviä.
   Piru kum poraat, sano Lammil likka lastaan.
   Piru tiäs, muttei puhu.
   Pitiä kiini omastaan kul Lusim miäs rajastaa.
   Pois pois pollarin tieltä, pollar kulkie keskel tietä!
   Puhuu mitä sylki suuhut tuo.
   Pukie ja vaatettaa kum pokasaha halkomiestä.
   Punain kuh helvetim peräseinä.
   Punottaa kun siampillu pakkasel.
   Purie ja pistiä vaikkei ok kipeä mistiä.
   Pussi seläs, keppi käles, tallukat ne tassaa.
   Puuroll ei piesek kum porstuaa.
   Raastaa kun sikavillaist köyttä rupisem persiel läpitte.
   Raha puhuu ryssiä ja ryssä sanua että nietu.
   Rahaa kur roskaa ja roska ei lopuk koskaa.
   Rahahaan se oj joka mielem muuttaa.
   Rahal piesie taivaam portille asti.
   Rahall on taivaalliiv voima.
   Rahantuloa se oj jos akka kualee, menoa jos hevoi.
   Rakkaus ei om mikiäm potaatti eikä markkinarinkilä.
   Renttelit selkiäj ja länlinkit, siin ol leipä kun särvinki.
   Rikas maksaa rahallaa, köyhä selkänahallaa.
   Rikkaat jua, väkevät tappelie, köyhät ajaa rahtia.
   Rikkaat röhkien elel, köyhät kiljuem peräs.
   Rikkaiter rinnal vaikka täi puris.
   Risti or rikkaam pihas, kuri köyhäl lihas.
   Rohkeus kasvaa yrittäes, pölkö epäröiles.
   Ryssä on elukois lähempänä ihmiist.
   Röyhlyttiä se ykskin kuppi, sano Messilän Antti kunei toista kaalettu.
   Sanoks sä jotaiv vai tuulkos si huulias heiluttelie?
   Sanuo viimesen sanav vaikka hiljaa.
   Sattuhan kerral lihapala köyhänkiin kuppii.
   Sauhut on kum mettäksiä, vaikka mies on kum pyy.
   Se ensij jauhattaa, joka ensim myllyyn ehtii.
   Se o hyvin kustun niim pienest reijäst.
   Se om piän vahinko jos nappi takist putoo.
   Se on ku hyttöspaska Itämeres.
   Se on köyhyylem merkki kur raha loppuu, sano Hollolan ukko.
   Se on selvä pyy, sano sysmäläiv varist.
   Se on tarpietoint, mikä meiltä puuttuu.
   Se on tuhma joka käret puuskas seisuo.
   Se ruuvvi mikä mull ol löysäl, on silt pulonnut tykkäniä.
   Sehäv vet matalahousua upsieriks.
   Seis sii! sano Hollolam muija lehmälliäs.
   Seisuo kum puujumala.
   Sekasin kun Kärkölän kupparin sarvet.
   Sekasin kun Säyhtiem miehem munat.
   Sellain se olis meininki että vihille, jos pappi vaal luvan antaa.
   Selvä pyy, sano Asikkalan miäs varist.
   Selvä tapaus: seinä pois ja piano sisiä.
   Sem mä teim pilam pilkkosem pilam päite.
   Siin on kans yks Jumalam mielharmi.
   Siit ei otas selviä ryssäm pappika.
   Sijampaskahan itte o.
   Sika mänie, kaukalo jääp, toinen tulie ja tonkasie.
   Sil perustiel Mikkokir Riikans sai.
   Sill on tavaraa ku hullul juutalaisel.
   Siniset suolet ja tuule huhtoma takapuol.
   Sinne em me, sano pohjalaim putkaa.
   Sitähään on kun Turum mummaa.
   Sool leivän ientä se.
   Soov vaivail lintu, joka pesies paskantaa.
   Sukkela mies, kun selkä loppuu, nim perse alkaa.
   Suolaij ja sakea on talompojan makea.
   Suolaist o hyvä nuolasta.
   Suorraan tupakkamies sylkie.
   Surut nurkkaaj ja räkä orsille.
   Susiahan sukulaiset o.
   Suu poikki korvie myöleh!
   Suur piä ja vähän älyä, mut piänes piässä ei os sitäkä.
   Syytöi heittäkyön ensimmäisel kivel.
   Syä kum puuroa pullost naskalin kans.
   Syö kum Mikko mämmiä.
   Syös suissahampain!
   Syös syöv vaa, muuton sinust tulie kukkopilli!
   Särvin vuas kun Kärköläm miähel, kun täyty kaks lehmiä kolmest rehum puutties tiinuum panna.
   Tallel ikä eletty.
   Tapetaan yks toisten kauhuks.
   Tarkam pelin ajat kun naimises.
   Tauti tulie niim piikaan kun ihmisienki.
   Tavallaan kukiim persettä haistaa.
   Tehkäij hyvij ja ottakai, pankai sekaaj ja kastakai, sano emäntä kun kahvia tarjos.
   Tervem mies se hikoaa ja haisie.
   Tie auki taivast myöle!
   Toinem pie ja toinem pie kuh hollolaisem makkaras.
   Toisem persiel o hyvä tulell istua.
   Toises taskuss or reikä eikä toiseskan om mitiä.
   Toisest o hyvä vikoja löytiä.
   Toisest piästähän se kanampaskakin ov valkea.
   Toiset saa heiniä, minä en saam mitiä.
   Toista miäles, toista kiäles.
   Toivolan torakat, Hattina harakat, Sairakkalan saivaret, Kastariv varikset.
   Totta jumalaut kum meillä ens kerrar ruumis on niin isämeilän osataan, sano Kärköläm pojat kun isä kual ja neljä ol poikaa ruumiiv vieres eikä kukaan osannu isämeilär rukoust.
   Tul ikävä äiteä ja puhlast paitaa.
   Tulia omillaan aikoin kum Mäntyharjun kerjäläi.
   Tulie ja mänie kun Säyhtien sepäm pajaan.
   Tulieks siit mitiäv vai pannaanks uulet miähet?
   Tulis kesä ja kärpäsiä, sais köyhäkiin seuraa.
   Tulithav vaikket luvannu.
   Tulkai tännes syypahat, tielhän ne on kaikki entisetki!
   Turha ei maksat Turussakaam mitiä.
   Tuuppii ja lykkii kun Nastolam mies maitovellin kuorta.
   Tuvan takaahan tiä Turkuum meniä.
   Tytykyön kukiim päivä suruhuus.
   Työmiehest on alkannuj ja poliisiks om piessy.
   Työtä on aina korviin asti.
   Tähtiest ruvan alku.
   Täi purie ja maalima vihaa.
   Tänäin sataa jollei toisin käy.
   Täs tulia joulu ja hiät, niinkun sen ittekin niät.
   Täss olis, sano poika sormust; likka otti ja itki.
   Täytyy pannat tossua vinuo.
   Tää hämäläiseh hitaus vaivaa kum pakkair rikkinäist kenkää.
   Ui kiven kans kilpaa.
   Uni om paras vieras.
   Unihaan se ol lapser ruokaa.
   Useiv vieraisill ollaam, mut harvoh hyvänä piletiä.
   Uskuo pappia kuj Jumalaa.
   Uutta sualeen kuv vanha kualee.
   Uutta tulie, sano Vehmaam mies ku housuhisal laski.
   Vaatettaa kum pussi kerjäläist.
   Vaatettaa kuv vihlallehti vittua.
   Vaatteis ne nuarem miähen säästöt o.
   Valot sammuksiij ja mummut kumuo!
   Vanha mies ja liukkaat saappaat.
   Varis varist soimaa, vaikka omakin nokka paskas o.
   Vehmaast saa talon tyttäriä, vaikkei Kalliolam piikaripsut huolis, sano Änkkä-Eero. (Lahti)
   Vekselil saa ja autol piesie.
   Velell on notkeat niskat ja sammakoll ol lyhkäset jalat; ei ne ojat niin suoria tartte olla.
   Viina viisaav villittie, tyhmän tekie hulluks.
   Viippaa ja vaappaa kuv vaivasen onni vartaas.
   Viljasillej ja vaivasillej ja viel ittellekkii hyvin eleä.
   Voi isä renttua, kur ryyppäs tenttua.
   Vot, vot, vot, sanoi Sysmän tyttö kun vitun kautta pieri.
   Vuoroiv vierais käylieh.
   Väist varpaas! sano Iitim mies sulelle.
   Yhleksän kertaa jouluyönä syöläp pitiä.
   Yhtehiisiä uskovaisten tavarat.
   Yhtä tyhjä kur ruumiim piaru.
   Yhtä viätiin taas, sano haulankaivaja.
   Yhtähään yltynnet tekiä.
   Yksin o hyvä ollam mut kaksin kaunis maatem männä.
   Ylpeä kum Porin kerjäläi.
   Yö om pitkä vierais syömäti.
   Yöks kotiav vaikka aamu tulis.
   Ähkää ja puhkaa kul Loviisaj juna.
   Äkkinäin kun kissar rikkinäi.
   Äkkiä kum mallassäkkiä!
   Äkäin kum pippur.
   Älkäist puhum mitiäj ja olkaist nyv vait!
   Älä kysyk kyytiä vaan istur rekie!
   Älä läyskyttelel leukojas, kylhän ne kuluu viel kerjätes!
   Älä nauran näkemäti, kysys syytä syvemmält.
   Älä nys sentän nahostas ulos karkaa!
   Älä pak kissaa makkarav vahliks, poikaa piijam paimeneks!
   Älä suulla suurentele, kun taitohos takerrut.
   Älä vihellä, halkaset huules!
   Äläs lählel Lahlel likka, sano Hollolam poika.
  • Piiskan lovi kainalossa. Toimittanut Mika Sirén. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983.