Volter Kilpi

Allikas: Vikitsitaadid
Jump to navigation Jump to search

Volter Adalbert Kilpi (12.12.1874 Kustavi – 13.6.1939 Turku) oli soome kirjanik.

  • Ihminen ei ole vapaa, hän on itseänsä, ja hänen itsensä on hänen lakinsa.
  • Ihmiskohtalo, meren vieriville aalloille kirjoitettu!
  • Ilo on ihmisen hyvä enkeli. Sen leppeä käsi se on, joka ihmistä otsalle ja sydämelle silittää, ja sulattaa hänessä kaikki jäykkyyden ja tukalan jännityksen solmut.
  • Ilot ovat karvaita marjoja suussa senjälkeen kun makeuden hyöty on hedelmästä imetty ja kivi vain enää kirsikasta koviltaan omantunnon hampaiden pureskeltavana.
  • Järjellä pitää olla se verkkaus, että se tuumii, ja vasta kun se on tuumimisensa tuuminut, on käpälän viekas vuoro.
  • Maailmassa on kaikki ulkonaista, ohitsemenevää, vaihtuvaa. Valtakunnat häviävät ja kaupungit haihtuvat maan päältä. Tänään hallitsevat persialaiset, huomenna Rooma, kolmantena päivänä on maailma germaanien. Meret muuttavat sijansa ja tähdet sammuvat. Yksi on iäistä tässä kulkevassa virrassa. Ihminen, sen kaiken vaihtumisen huomaava ja siitä rinnassaan värisevä ihminen.
  • Merimiestä ei pidätä suviaikaan maakamaralla kuukautta kauempaa itse pirukaan, ei vaikka pujottaisi kakkula-ässän miehen housuntamppiin ja kiskoisi juhtaparilla maissa pysymään!
  • Merta rakastan, suurta ja väljää ja valmista merta.
  • Surku eläneitä, surku eläviä, surku tulevia, surku omaa haihtuvaa elämää.

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989