Aaro Hellaakoski

Allikas: Vikitsitaadid
Jump to navigation Jump to search
Aaro Hellaakoski.

Aaro Hellaakoski (22.6.1893 Oulu – 23.11.1952 Helsinki) oli soome luuletaja.

  • Ainoastaan keskinkertaisuus tekee tasaista jälkeä.
  • Ainoastaan se, mitä pelkään, on minulle vaarallista.
  • Aurinko ampuu kultanuoliaan.
  • Aurinkoaavat on siellä, / tasangot laajoin taivain, / ulapat, mastoja niellä / rohkeimpienkin laivain.
  • Demokratia: keskinkertaisuuden tyrannia.
  • Ei mikään luiskahda radaltaan helpommin kuin järki.
  • Ei voi olla köyhempää / kuin hän, joka surunsa kieltää.
  • Entiset ajat, ja ne normaalitavat / armaasti mielissä askartavat, / ne ajat, kun mitään puuttunut ei, / kun leikki elätti, auto vei. / Vaivaa olikos muusta / kuin poimia omenat puusta?
  • Fanaatikko voi olla lamppu, joka paistaa, tai majakka, joka vilkuttaa, ei koskaan laiva, joka kohisee ohi.
  • Hm. Tuulinen paikka tämä Suomenmaa. / Joka suunnalta puhurit puuskuttaa. / Tupa täytyy olla tukeva täällä, / ja melkeinpä, ilkeimmällä säällä, / on kynnettäväkin turkit päällä.
  • Hyvien kirjojen vahvaa juomaa juoden / elänee joku läpi usean raskaan vuoden.
  • Kaiken "ymmärtäminen" on luonteettomuutta. Vapahtajakin käytti ruoskaa!
  • Kaikki puhtaat tyylit ovat naiiveja.
  • Kauneus on pyrkimystä siihen, mikä on turhinta maailmassa.
  • Kaunis vanha aviopari saattaa olla hautakumpu, jonka alla kaksi entistä ihmistä lepää.
  • Kello on samalla vähäpätöisin ja hirvittävin kaikista keksinnöistä.
  • Kipu kyllin jo syönyt luitani on.
  • Kosteasta kodostaan / nous hauki puuhun laulamaan.
  • Kriitikko, hienoin tehtäväsi on tulkitseminen. Arvostelemisen voit jättää jälkiajalle. Se arvostelee sinutkin.
  • Kuolema on väsymys, jota vastaan taistellaan.
  • Kyynikot ovat arkoja ihmisiä.
  • Lapsihan on perusihminen.
  • Luominen on itsehävitystä.
  • Minä kuolen ollakseni oleva.
  • Minä, yksinäinen ja ylhäinen, / dinosaurien suvusta viimeinen.
  • Muurahaisten suku / milloinkaan ei nuku.
  • Niin ahdas on järjen valvontapiiri, / niin matala taivas tajunnan maan.
  • Niin, tilasin puhelinsoiton / hyvin kaukaisen, hyvin loiton, / luo Herramme istuimen.
  • Niin totisina loistaa / jo taivaan kynttilät.
  • Nimi: seinä, piirtäjä kylmäin rajain. / Nimi: erillisyyden kaiken syy.
  • Nous viikate, suhahti niitos. / Vain ihminen kuiskasi: kiitos.
  • Oma peili onhan niin kiero ja väärä / että itselleenkin se valehtelee.
  • On tilaa taivahalla. / On äärtä yllä, alla.
  • Paheessa ihmiset helpoimmin toisensa löytävät.
  • Pallia lyödään. / Veikkoja vikkelin säärin, / taktiikkatyössään / tyyliä runsain määrin.
  • Peililasiseen astiaan / kukin on pantu.
  • Sanoja nyt on / täynnään ilma ja maa. / Tunnetko, luoja, / omakses ainoaa?
  • Se syntyi diplomaatiksi ystävyys, / se niukoin käsin antoi, mutta paljon pyys, // ja jos se käden rakkaan tarjoaa / niin toinen käsi varkain puukon piilottaa.
  • Taiteilijat ovat ihmisiä, jotka eivät osaa "katsoa sivusta".
  • Tietä käyden tien on vanki. / Vapaa on vain umpihanki.
  • Tuossa on tyytyväinen mies: / kaiken kaavoihin sulloa ties.
  • Tuulentupa on jälellä, viimeisin / tosi, joka kiellä ei: et oville pääse.
  • Tätä maata on tuhannen vuotta / jo asunut sitkeä rotu.
  • Vain se on köyhä, joka ei mitään voi antaa.
  • Vasta silloin, kun jäntereissään on tuntenut ensimmäiset riutumisen oireet, on ensi kerran saanut kokea elämänkierron valtavien rytmien kosketuksen.
  • Vastamäissä mies syntyy, jos syntyy.
  • Vauhtia mieheen, vauhtia sukseen / upottavissakin nietoksissa.
  • Veri vetää. Järki on vastainen, / mut myönnyn: käyköön niin.
  • Yks on totta: leikki lasten.

Suuri sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989