Arutelu:Aaro Hellaakoski

ESTER ei anna ühtki eestikeelset tulemust. Pseudacorus (arutelu) 8. aprill 2021, kell 20:41 (EEST)[vasta]

Väljavõte:

Ainoastaan keskinkertaisuus tekee tasaista jälkeä.
Ainoastaan se, mitä pelkään, on minulle vaarallista.
Aurinko ampuu kultanuoliaan.
Aurinkoaavat on siellä, / tasangot laajoin taivain, / ulapat, mastoja niellä / rohkeimpienkin laivain.
Demokratia: keskinkertaisuuden tyrannia.
Ei mikään luiskahda radaltaan helpommin kuin järki.
Ei mitään niin rakastaa, vihata saata / kuin omaa kansaa ja maata.
Ei voi olla köyhempää / kuin hän, joka surunsa kieltää.
Entiset ajat, ja ne normaalitavat / armaasti mielissä askartavat, / ne ajat, kun mitään puuttunut ei, / kun leikki elätti, auto vei. / Vaivaa olikos muusta / kuin poimia omenat puusta?
Fanaatikko voi olla lamppu, joka paistaa, tai majakka, joka vilkuttaa, ei koskaan laiva, joka kohisee ohi.
Hm. Tuulinen paikka tämä Suomenmaa. / Joka suunnalta puhurit puuskuttaa. / Tupa täytyy olla tukeva täällä, / ja melkeinpä, ilkeimmällä säällä, / on kynnettäväkin turkit päällä.
Hyvien kirjojen vahvaa juomaa juoden / elänee joku läpi usean raskaan vuoden.
Kaiken "ymmärtäminen" on luonteettomuutta. Vapahtajakin käytti ruoskaa!
Kaikki puhtaat tyylit ovat naiiveja.
Kauneus on pyrkimystä siihen, mikä on turhinta maailmassa.
Kaunis vanha aviopari saattaa olla hautakumpu, jonka alla kaksi entistä ihmistä lepää.
Kello on samalla vähäpätöisin ja hirvittävin kaikista keksinnöistä.
Kipu kyllin jo syönyt luitani on.
Kosteasta kodostaan / nous hauki puuhun laulamaan.
Kriitikko, hienoin tehtäväsi on tulkitseminen. Arvostelemisen voit jättää jälkiajalle. Se arvostelee sinutkin.
Kuolema on väsymys, jota vastaan taistellaan.
Kyynikot ovat arkoja ihmisiä.
Lapsihan on perusihminen.
Luominen on itsehävitystä.
Minä kuolen ollakseni oleva.
Minä, yksinäinen ja ylhäinen, / dinosaurien suvusta viimeinen.
Muurahaisten suku / milloinkaan ei nuku.
Niin ahdas on järjen valvontapiiri, / niin matala taivas tajunnan maan.
Niin, tilasin puhelinsoiton / hyvin kaukaisen, hyvin loiton, / luo Herramme istuimen.
Niin totisina loistaa / jo taivaan kynttilät.
Nimi: seinä, piirtäjä kylmäin rajain. / Nimi: erillisyyden kaiken syy.
Nous viikate, suhahti niitos. / Vain ihminen kuiskasi: kiitos.
Oma peili onhan niin kiero ja väärä / että itselleenkin se valehtelee.
On tilaa taivahalla. / On äärtä yllä, alla.
Paheessa ihmiset helpoimmin toisensa löytävät.
Pallia lyödään. / Veikkoja vikkelin säärin, / taktiikkatyössään / tyyliä runsain määrin.
Peililasiseen astiaan / kukin on pantu.
Sanoja nyt on / täynnään ilma ja maa. / Tunnetko, luoja, / omakses ainoaa?
Se syntyi diplomaatiksi ystävyys, / se niukoin käsin antoi, mutta paljon pyys, // ja jos se käden rakkaan tarjoaa / niin toinen käsi varkain puukon piilottaa.
Suvi sieraimissa ja suussa.
Taiteilijat ovat ihmisiä, jotka eivät osaa "katsoa sivusta".
Tietä käyden tien on vanki. / Vapaa on vain umpihanki.
Tuossa on tyytyväinen mies: / kaiken kaavoihin sulloa ties.
Tuulentupa on jälellä, viimeisin / tosi, joka kiellä ei: et oville pääse.
Tätä maata on tuhannen vuotta / jo asunut sitkeä rotu.
Vain se on köyhä, joka ei mitään voi antaa.
Vasta silloin, kun jäntereissään on tuntenut ensimmäiset riutumisen oireet, on ensi kerran saanut kokea elämänkierron valtavien rytmien kosketuksen.
Vastamäissä mies syntyy, jos syntyy.
Vauhtia mieheen, vauhtia sukseen / upottavissakin nietoksissa.
Veri vetää. Järki on vastainen, / mut myönnyn: käyköön niin.
Yks on totta: leikki lasten.
- Suuri sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989 --Ehitaja (arutelu) 9. aprill 2021, kell 14:24 (EEST)[vasta]