Arutelu:Päijät-Häme vanasõnad

   Aamurusko päivän paska, iltarusko kaunis ilma. (Sysmä)
   Ahne taittas kärpäsen persiesien rautakangen. (Koski Hl.)
   Aikasee riihel, myöhäsee kirkkoo, nii piaa pois pääsee. (Orimattila)
   Akaton mies ja hännätön koira. (Heinola)
   Akkoa ja kissoa piteä lyöjä aina kun muulta työltä joutoa, jos ne ei o tehny pahoa nin ne meinoa. (Sysmä)
   Akkojen puhe ja kanojen laulu. (Heinola)
   Alkupäästähän kananpaskakiin on valkeaa. (Artjärvi)
   Allakassa on päiviä ja vanhasta lisää, jos uudesta loppuu. (Lahti)
   Antaa ajan kulua, illan tulla hiljalleen. (Asikkala)
   Arat työttömän kädet. (Asikkala)
   Asia on yks, mutta siinä on monta haaraa. (Hartola)
   Ee enonkoa suu tuohesta ole. (Sysmä)
   Ee hosu työssä aota. (Sysmä)
   Ee oo eneä entisellää kun uunin koukku ja perselaukku. (Sysmä)
   Ei aikasen voittanutta. (Hollola)
   Ei heinäsirkka hämähäkin alle kuole. (Orimattila)
   Ei hullu huhmarissakaan paremmaks tu. (Koski Hl.)
   Ei hätä auta muus kun kirpun kiinniotos. (Koski Hl.)
   Ei jänis yhren portin etee kuole. (Orimattila)
   Ei kiusa vaivaa vähennä. (Asikkala)
   Ei niin pientä virtaa, ettei vettä mereen vie, eikä niin vakaista piikaa, jolta ei mies mieltä vie. (Asikkala)
   Ei nimee osteta eikä sukuu myyrä. (Orimattila)
   Ei ole orjalla pyhää eikä vaimolla lapsellisella. (Asikkala)
   Ei ole sudesta lammasten paimeneksi eikä pojista likkain paimeneksi. (Asikkala)
   Ei parta o penkin alta saatu. (Heinola)
   Ei pien pieru persettä revi. (Sysmä)
   Ei pirukaan niin kuumaa paskaa situ, että housut palaa. (Nastola)
   Ei se mies eikä mikään, joll ei kelloa ja kolmea huoraa. (Koski Hl.)
   Ei se ole akka eikä mikään, joka ei miestään elätä. (Orimattila)
   Ei se reki kauan tiellä pysy, jota toisesta aisasta veretään. (Orimattila)
   Ei sikakaa aina yhtä ruokaa syä. (Nastola)
   Ei yksi kauan riitele. (Padasjoki)
   Eihän munaa munaa vaihreta. (Orimattila)
   Eihää herelmä ennen puto, ennenku kypsyy. (Orimattila)
   Eiliist leipää ja tänpäiväist voita. (Koski Hl.)
   Elä pirua seinään maalaa, kyllä se tulee itsestäänkin. (Asikkala)
   Emännätöin talo on ku kannetoin hinkki. (Orimattila)
   Emäntä kattoo toisella silmällä kissaa pankulta ja toisella makkarata uunista. (Sysmä)
   Harakka on hyvä lintu, kun sen harvoin näkee. (Hollola)
   Hatuta halossa, turkki peällä touvossa. (Sysmä)
   Herrat ja koirat jättää ovet auki. (Lahti)
   Herrat meitä riijjaa, jos ei eestä nin takoa. (Sysmä)
   Herroja harmittaa, kun talonpoika hyväl hevosell ajaa. (Koski Hl.)
   Hullu hevoistaan kiittää, mielpuol muijajaa. (Orimattila)
   Hullu kiittää akkaansa, mielpuoli lapsiansa. (Asikkala)
   Hullu paljon tekee, vähemmälläkin aikoin tulee. (Kärkölä)
   Isäntä ilo kotonna, vaikka ilman istukoon. (Asikkala)
   Ittestääs viisas lain lukee. (Kärkölä)
   Joka leikkii rupeaa, se leikin kestäkyön. (Hollola)
   Jollei katto kaali itteäh, niin syöttäköh kylän pukil. (Artjärvi)
   Jos ei sauna ja terva ja viina auta, niin sitten perii hauta. (Lahti)
   Jos on muija puhemiehenä, niin sika vihkii. (Orimattila)
   Jos piru toivotun viep, nii kyllähä Luoja suorun tuop. (Orimattila)
   Kerta se on ensimmäinkii. (Orimattila)
   Kierrä kivi, älä kiroa! (Lahti)
   Kiiski ei o kala, tuokkone ei o astiij eikä piika oo ihmine. (Sysmä)
   Kova onni vie palan suusta. (Heinola)
   Kukko ja lukkari elää laulullaan. (Lahti)
   Kukko on kööhän kello. (Heinola)
   Kun mies maistaa, niin pohja paistaa. (Asikkala)
   Kun miäs on, niin tupakkiakin annetaan. (Padasjoki)
   Kuolhan se, joka omaansa moitti. (Artjärvi)
   Kures on luuta jos lihoaki. (Sysmä)
   Kyl kelpaa ketun elie, pohjatuul, päiväpaiste. (Heinola)
   Kyl kirppu kirkkoo menee, jos ei muual ni papin hias. (Orimattila)
   Kylhän antava astian saa. (Koski Hl.)
   Kyllä hullukin halkoja hakkaa, vaan asiassa miestä tarvitaan. (Hartola)
   Kyllä sen selkä kestää, minkä kuivat seinätkin. (Heinola)
   Kysy ny, mistä kuninkas kultaa saa! (Orimattila)
   Käytetty kuluu ja piletty ohenee. (Hollola)
   Köyhän kulkku on kun moantien portti. (Sysmä)
   Köyhäs on nii vähä nahkua, ku silmät mänee kii, ni pers jää auki. (Hartola)
   Lihan uus lihottaa, kalan uus kuolettaa. (Orimattila)
   Liika ves vie sahistaki voima. (Sysmä)
   Luu jää jakajan kouraan. (Lahti)
   Luuhun asti nälkänen puree. (Hartola)
   Meijän lapset ja noapurin kakarat. (Sysmä)
   Mies syö ja mies saa ja miehelle Jumalaki antaa. (Artjärvi)
   Milläs piru sitten ajaa, kun hevosens tappaa? (Hollola)
   Milläs täi veteä, kun ei sill o olkapäitä. (Sysmä)
   Missäs harakka, jos ei siantappajaesissa. (Sysmä)
   Mitä enämmen sontaa hajottaa, sit enämmen se haisee. (Artjärvi)
   Morsian monin kosittu on kun olvi väljähtänny. (Asikkala)
   Muijaa saap lyölä ja kurittaa sen minkä muilt töilt kerkiää. (Nastola)
   Naapurista hyvää, naapurista pahaa. (Asikkala)
   Nuttu nurin, onni oikein. (Orimattila)
   Nuukuus on hyvä, vaan saituruus on suur paha. (Sysmä)
   Nälkä leivättömän, vilu turkittoman. (Hartola)
   Nälkähiist pierettää, ja syönettä röyhlyttää. (Nastola)
   Nälässä menee kylänvälin vaan ei alasti. (Lahti)
   Oikea likka nailaan ilman kapioitakin. (Hollola)
   Oma syys, vainaa, mitäs kualit. (Hollola)
   Oma valta ahvenel, ottaa onkien jos se tahtua. (Padasjoki)
   Opettaa pyy poikaasa läp lehon lentämie. (Heinola)
   Pakkanen pahan tekee, mut tuulkulta lämmitteä. (Sysmä)
   Pantu miel ei pysy päässä eikä kannettu vesi kaivossa. (Artjärvi)
   Parempi aamuaikai kuin iltamyöhäi. (Asikkala)
   Paskahan hyväntekijän palkka on. (Orimattila)
   Pers ei usko velkua. (Hartola)
   Piijasta kun tulee emäntä ja rengistä isäntä, niin niitä ei palvele pienet pirutkaan. (Orimattila)
   Piikahan sen tietie, mitä piika sietie. (Hollola)
   Piruhan pitkä mehtässä, vähän käryvä nenässä. (Hartola)
   Puolel suullahaan likkojen vaan pitää puhuman. (Artjärvi)
   Raha meniä rahan luo. (Koski Hl.)
   Rakkaus on ankara ja lempi kova, siihen kuolee seisaalleen ja silmät jää auki. (Hollola)
   Rakkaus vetää kuin viisi paria härkiä. (Koski Hl.)
   Rikas ajaa, vara yllyttie. (Heinola)
   Rikas köyhtyy, rakas lauhtuu, mut koree on aina koree. (Asikkala)
   Rikkaall on kaekkea, sill on velkoaki. (Sysmä)
   Rikkaan tuvas on korkeja kynnys. Jos köyhä yrtteä siitä yltte, ni soa tikun perseisiisä. (Sysmä)
   Rumat ne vaatteillaan koreilee. (Hollola)
   Rusthollarin renki ja ruununtalon isäntä. (Koski Hl.)
   Sammakko ku peäsiä mättäälle, ni se korahtaa. (Padasjoki)
   Se on likka joll on laps, se muar joll on kaks. (Nastola)
   Sehää se isä, joka ilmottaa. (Nastola)
   Seppäs, pappis, paimenes piä suures kunnias! (Sysmä)
   Sienet on herroille ja marjat on linnuille. (Hartola)
   Sikahan velaton on. (Koski Hl.)
   Sitä viljaa saalaan, jota kylvetien. (Hämeenkoski)
   Suoja pyryn perästä, paha ilma pakkasesta. (Sysmä)
   Suojaksi syksyinen tuuli, talven jatkoksi keväinen. (Heinola)
   Suola ja sakea on köyhän makea. (Nastola)
   Surua suuret hiukset, harmia harmaat karvat. (Koski Hl.)
   Suu ei kulu suudellessa, käsi kättä annettaissa. (Orimattila)
   Syäles kälet puhlistuu ja maates niska. (Hollola)
   Tasan munat, löys pesän kuka hyvää. (Sysmä)
   Tuvas köyhä velan antaa, porstuvas pois ottaa. (Heinola)
   Veli ei o veli korttipelissä. (Sysmä)
   Veljestähhän paha vierasmiehen ottaa. (Artjärvi)
   Vilja rikkaan pellolla, kanto köyhän kaskessa. (Hartola)
   Vittu koko ijän kesteä. (Sysmä)
   Vitun suuruuvesta ja pellon laajuuvesta ei o miteä hyötyvä. (Sysmä)
   Vähän se jänis toista auttaa, joka itsekin haapaa kalvaa. (Heinola)
   Vähäst se vääristyy, josta kalupuu kasuu. (Kärkölä)
   Ylpeyven tähen ihmiseltä hampaat lähtee. (Hartola)
   Älä jätä askareitas illaks äläkä kehruuksias kevääks. (Orimattila)
   Älä ärrytä karhua karjavittal! (Hollola)

• Kansanrunousarkisto