Kasutaja arutelu:Ehitaja/Tuija Kuha

Eesti raamatukogudes ei ole midagi. Tõlkeid pole. Võib veel ajakirjadest otsida. Pseudacorus (arutelu) 8. aprill 2021, kell 20:57 (EEST)

Soome vikis ka ei ole. Aga luuletaja on ja tundub, et kannatab tõlkida küll. --Ehitaja (arutelu) 15. aprill 2021, kell 17:23 (EEST)

• Hoi raavas metsän mies! / Itse raivaat lumeen ties. / Sivakoinnin tahtiin / riennät riistan jahtiin. / Päästät perheen pälkähästä, / nälän nieluun nääntymästä. // Hei urheaa urosta! / Hauen kiskot purosta. / Tarkkaan tähtäät hirveen, / mesikämmen kohtaa kirveen. / Et mainettasi haalista, / kun kotiin kannat saalista. // Hui hai heimo urbaani! / Mahtavampi meidän klaani. / Kulkunne on kankeaa / ja umpihankeen lankeaa. / Ei meitä pakkanen voi estää, / hurjat hemmot huurteen kestää. (Muru ja Puru, 2017)
• Kilpailijani pesästä työnnän, / tämän aivan auliisti myönnän. / Tylyistä teoista näistä / syytän taustaani rikkinäistä. / En nähnyt emoa, en isää / en sisaruksiani lisää: / synnyimme tosin samaan kesään / mutta jokainen meistä eri pesään. // Vaan turhaa on tätä miettiä, / mehän seuraamme luontaista viettiä. / Ei siivekäs tarvitse juuria, / ei sukujuhlia suuria. // Nyt vilkkaat, värikkäät lintuhoukat / alati kuskaavat ravintoa. / Ne tuovat mehevät, karvaiset toukat, / uurastavat uhkuen intoa. / Heitä kiitän ylläpidosta. / Aion vaalia tätä sidosta: / leppälintujen kololoukkoon / pienten sinisten munien joukkoon / ilmaantuu vastakin munia käen / huollettavaksi palvelusväen. (Muru ja Puru)
• Muuan lapintiira Ivalosta / yli kaiken piti valosta. / Se maailman kiersi / kun kaamos hiersi: / löysi auringon pingviinin talosta. (Muru ja Puru)
• Nyt taakse tahdon jättää planeettamme ahtaan, / maille avarammille rakkaimpani rahtaan. / Noustaan alukseemme, on aika lähteä! / Kierii lieriömme kohti uutta tähteä. // Hei, mars matkaan! / Tuolla jossakin on maa, / tilaa yllin kyllin, oma rauha asustaa. // Oiva omenaattori tulkkaa oudot kielet, / tunnistamaan auttaa myös muukalaisten mielet. / Ei liikaa korostaa voi vahvaa perustaa: / nyt kunnialla voimme Marsii edustaa. // Hei, marsipaani! / Sitä paljon pakataan. / Matkaevään mahdilla jaksamme mitä vaan! // Hopeisin kyljin uimme halki avaruuden. / Vie meri murikoiden luokse kodin uuden. / Vaan vuosimiljardi – se kaipuun pahentaa, / ei tähdenlennon selkään voi pesää rakentaa! // Oi Marsun kääntöpiiri! / Mistä löydän kaltaisen / siniruohon, punataivaan ja meren keltaisen? // Ymmällämme käymme tähtipolun vartta, / ei koskaan ajan tasalla pysy tämä kartta. / Eksymmekö tiellä, etsimmekö suotta, / kun viive päivitysten on miljoonakin vuotta? // Hei, mars matkaan! / Älä huoli kultasein: / marsipaanimuruista tien kotiin meille tein! (Muru ja Puru)
• On otus, jota mielellään ei polullansa kohtaa. / Se Kuukyy on, ja silmät sillä häijyyttänsä hohtaa. / Tuo matelija kademieli, lipevä on haarakieli, / lupaa kuun ja tähdet, jos juoniin sen sä lähdet. // Se keksii keinot, löytää syyn / kuolettavaan syleilyyn. // Oi Muru, minkä surun voi lumiturkkiin tuottaa, / jos myrkkykielen houkutuksiin sokeasti luottaa! (Muru ja Puru)
• Ota oppi, murkku nuori, / kuinka nousee neulasvuori. / Nouki neuvo, murkku laiskin, / miksi töitä päivät paiskin! // Ken tämän toimen halventaa / ei koskaan kestä talven taa: / kupsahtaapi kylmään huuraan / pilkkaaja tuo puuhan uuraan. // Kautta kaiken vaivan, valveen / valmiiksi saan pesän talveen. / Korren korren perään kannan / poikki rannan kuuman sannan. // Tämän tietää timmi tiimi, / jalka nousee, rimmaa riimi: / yhteistyö on vahvin liima, / tiivis koti, poissa viima! (Muru ja Puru)
• Sapettaa jo vanhaa mäyrää! / käytittekö mittaa käyrää / kun seinät päälle kaatuvat / ja majat maahan maatuvat? / ilma tuskin kiertää, / pöly keuhkot hiertää. // Ei välitetä tutkia / vuotavia putkia / eikä löydy halua / tarkastella valua. / Kosteus ajan oloon / tunkee joka koloon. // Oi kallis homehima! / Mihin laski laadun rima? / Kun rahansa saa saatua, / voi myyjäkin jo paatua. / Voi hyvät veljet, minkä pelin / sopivatkaan meistä selin! (Muru ja Puru)
• Suokaa anteeksi asuni kurja! / Näyttäydyn aniharvoin / näin surkein sinikarvoin. / Tähän ajoi pelko hurja: / minne katosivat serkut, / joille maistuivat herkut? / Kuppini nuolin nousevin huolin. / En tahtonut komeaksi kasvaa, / en tuuheaa turkkia, paksua rasvaa. // Vapaus oli valinta, / vaan tilanne on outo: / ei aavistusta alinta, / kuinka käy ravinnon nouto. / Mikä nitistäisi nälän? / Järsisinkö jäkälän? // Onnekseni teidät tapaan / tällä tiellä elon vapaan, / oi neuvokaa Reporankaa arkaa / joka henkensä edestä karkaa! (Muru ja Puru)

Kuna luuletaja on praktiliselt tundmatu ja teostele korralikku ligipääsu pole, tõstan lehe enda nimeruumi, kuni küsimus kuidagi laheneb. Äkki õnnestub ajapikku kuskilt saada luulekogu vms. --Ehitaja (arutelu) 1. juuni 2024, kell 11:56 (EEST)